Millaista on oikeasti olla Samkelainen?

Eilen äikäntunnilla sain idean selata netistä, millaisia arvosteluja Samke on saanut oppilaiden suusta. Monella tuntuu olevan käsite, että Samke on "hyvännäköisten prinsessojen ja prinssien taistelukenttä, jossa joutuu silmätikuksi, jos ei kulje massan mukana tai on hiemankin erilainen". Vuosi sitten kuulin tätä samaa ja luin sosiaalisesta mediasta kuinka Samkea mollattiin ja pidettiin Tampereen ulkonäköpaineellisimpana kouluna. Urheilulinjalla olevat oppilaat ovat koulun kingejä, joilla on ruokalassa omat pöydät ja "päätäntävalta". Viestintälinjalaiset ovat koulun yhtenäisin ryhmä, jolla on omat porukat sekä omahuone (harkkari) ja muutenkin koulun pohjamutaa ja roskasakkia. Yleislinjalaiset ovat vaan oppilaita urlujen ja viestintäläisten seassa.

Mietin yllä mainittuja kommentteja omalla kohdallani ja en edes halua tietää mikä pohjamutaroskasakinjäsen olen noiden aatteiden perusteella. Koen itseni ihan normaaliksi 16-vuotiaaksi lukiolaiseksi, joka käy lukioo tulevaisuuden takia, enkä heruttamalla persettä ja huoraamalla instagramiin seuraajia, jotta nimeni olisi muiden ihmisten huulilla. Aamuisin saatan lähteä suoraan sängystä kouluun, joten näytän ihan linnunpelättimeltä. En ajattele, että kouluun pitäisi sen kummemmin panostaa ulkonöllisesti, sillä olen löytänyt sieltä oman paikkani ja kelpaan tälläisenä kuin olen. En väitä, ettenkö olisi kiinnostunut muotitrendeistä tai merkkivaatteista, mutta haluan kuitenkin olla omaitseni, enkä halua antaa ihmisille kuvaa, että perheeni olisi miljonääri tai rahaa olisi kaikkiin Vuittonin laukkuihin ja muihin merkkivaatteisiin. Samkessa pärjää kunhan on omaitsensä, eikä anna itsestään "kusipää"-vaikutelmaa.

En ole itsekkään täydellisyyden esikuva, joten on myös niitä, jotka olisivat varmasti iloisia, jos ikinä ei olisi minun naamaa nähnytkään. Samkessa kuulee paljon paskaa opiskelijoista, mutta en ymmärrä kuinka helposti ihmisiä voidaan tuomita? Et voi mitään jos sinulla on isonenä, eriväriset silmät, vinohymy tai vaikka r-vika, mutta voit vaikuttaa yleisilmapiiriin, eli yrittää tulla toimeen, vaikka ei juuri jostain henkilöstä pitäisikään. Minulle on ainakin pienestä asti sanottu, että erilaisuus on vain rikkaus tai että kaikkien kanssa tulee tulla toimeen, eikä työ/koulukavereita voi valita, joten jos tulee edes toimeen on yleisilmapiiri jo mukavampi.

Viestntälinjalaisilla on selkeästi paras yhteys toisiinsa, sillä näemme useasti viikossa varsinkin viestinnän kursseilla. Kaikki tulee toimeen toistensa kanssa ja keneltä tahansa voi pyytää apua tai neuvoa. Huumoria löytyy ja omia juttuja kuten "toimii", "vois lähtee kotiin kun on ainetta x", joista moni ei ymmärrä mitään. Kouluun on mukava tulla, koska oikeastaan voi liittoutua kenen tahansa kanssa, jos ei niitä "parhaimpia" kavereita ole lähettyvillä.
Välillä oikeasti hävettää kuinka, jotka vanhemmat opiskelijat esittävät ja hakevat ns "roolia", jota yritetään tietyn statuksen saantiin tai paikkaa uuteen kaveriporukkaan. Kavereista puhutaan pahaa selän takana ja pienistäkin virheistä saatetaan nauraa. Tunnen Samkesta muutaman vanhemman opiskelijan, jotka kävät koulua oikeasti kouluna, eikä esityksenä paremman "arvon" saamisen takia.

Kuitenkin suosittelen hakemaan Samkeen, jos haluaa lukioon, jossa on iso ja laaja kurssitarjotin, hyvä opetuksen laatu ja hyvät opettajat (etenkin matikassa). Iso plussa on iso lukio, jossa on avarat luokkatilat ja koulu on iso ja tilava. Kurssitarjottimelta löytyy paljon erilaisia ja mielenkiintoisia kursseja ja opettajissa on paljon valinnanvaraa. Kavereita ja muita saman henkisiä löytää helposti. Kulkuyhtedet on hyvät (paitsi Kangasalta jos tulee keskustaa ennen bussiin). Viestintälinjaa voin suositella, sillä viestinnäntunnit on "kevennys" muiden lukuaineiden joukossa. Viestinnässä saa myös ilmaista itseään ja tuoda eri töihin omia ideoita julki ja saa toteuttaa itseään.
Opettajat ovat joustavia ja suurimmaksi osaksi mukavia ja reiluja. Jos yhtään kiinnostaa ko lukio kannattaa siis tulla tutustumaan ja mahtava mahdollisuus on tämän viikon lauantaina kun Samkessa on avoimet ovet:)

Kuvallinen postaus

Sain vihdoin kaverini järkkärin (kiitos Ida!) käyttöön, sillä oma ei oikeen halua toimia. 

Olen tykännyt kuvata paljon meidän 3.5-vuotiasta novascotiannoutajaa Cocoa, sillä se on helppo malli, jos palkkiona on ruokaa. Punaruskea turkki sopi hienosti syksyn lehtiin, joten en voinut vastustaa kiusausta...

Kuvat otettu Canon EOS 1100D

Ensimmäinen jakso Samkessa

Niin se lukio vaan alkoi ja toi mukanaan paljon uusia kavereita, rankkoja koulupäiviä, epäonnistumisia, onnistumisia ja ennenkaikkea uuden vaiheen elämässä. Rankkaa koulusta on tehnyt läksyt, pitkät päivät, uusiin tiloihin ja asioihin totuttelua. Kuitenkin lukio on tuntunut mukavalta ja joka päivä on kavereita tukemassa ja kannustamassa opinnoissa eteenpäin.
Kesäkuun alussa olin todella yllättynyt siitä, että minut oltiin valittu viestintälinjalle. Viestintälinja oli ensimmäisenä vaihtoehtona ja olin niin varma etten pääse mihinkään. Keskiarvo kuitenkin oli vaan 6.9 (lukuaineet) 7.4 (koko todistus). Ja voin nyt myöntää, että olin laittamassa jo 10-luokalle hakemusta, sillä kaikki sanoi etten tuolla keskiarvolla pääse mihinkään.
Tottakai lähin lukio olisi ollut Kangasalan lukio, mutta halusin mahdollisimman kauas pois täältä keskeltä ei mitään. Kanglussa olisi ollut kaikki vanhat koulutilat (mitä yläkoulussa), samoja opettajia, kaikki samat naamat ja muutenkin pelkkä sana Kangasala sai haukkomaan henkeä.

Ensimmäinen jakso meni todella todella todella nopeasti, mitä en meinannut kyllä uskoa. Koeviikolla olin ihan "kassalla", kun en välillä tiennyt missä ja milloin piti olla. Lukenut en ollut yhtään, joten numerot oli sen mukasia, mutta onhan tässä viä aikaa panostaa (jos jaksaa...) Jakson alussa tunsin vain muutaman samalta luokalta, mutta nopeasti rupesi saamaan kavereita, eikä ikinä tuntunut siltä, että olisi koulussa yksin. Muutamalta muultakin luokalta sain muutaman uuden kaverin ja niitä tulee varmasti lisää, nyt varsinkin kuin 2-jakso vaihtui. Ihan alussa kävi mielessä, että vaihdan autolle tai raksalle, koska sieltä olisin varmasti päässyt läpi, mutta mieli muuttui kun pääsi vauhtiin.
Mutta enköhän määkin joskus 10-vuoden päästä sen valkolakin saa päähän ;)