Ajat muuttuu

Taas tässä nolla-pisteessä eli suu auki ja ajatukset vähän harhailee omia menojaa. Noh, mistä tämä johtuu?
Uuden vuoden jälkeen olin tosi kipee ja sain suolistotulehdukseen antibiootit, joiden takia olin ihan taju kankaalla muutaman viikon. Muut aloittivat koulun 7.1, mutta itse makasin sängyssä ja niin teen myös tänäkin päivänä. Joululomani on tälläinen kevyt 5 viikon mittainen.
Katsoin joka päivä wilmaa ja mietin, kuinka ikinä saan opiskeltuja asioita kiinni, kunnes sanoin "lopetan", ja marssin opon juttusille koululle. Opo oli minun kanssa samaa mieltä että turha on jatkaa kun en pärjää eikä lukio kiinnosta yhtään.
Päivän päätteeksi olin ilmoittautunut Valmalle (ammattistartille), ja jättänyt lyhyen lukio ajanjakson taakseni.

Päällimmäiset fiilikset ovat haikeat ja tuntuu pahalta jättää vanhat kaverit kouluun, vaikka tiedän että uudesta koulusta saan uusia kavereita, mutta ei se ole sama asia... Kävin muutama päivä sitten koululla ja kaikki olivat ihan ihmeissään ja sanoivat "älä lähde"-kommentteja, jotka oikeasti jäivät soimaan takaraivolle. Tämän jälkeen en ole ajatellut mitään muuta kuin "mitä teen mun elämällä"-kysymystä. Viikon miettimisenkään jälkeen en osaa tähän sanoa vastausta, mutta osaanko sanoa kuukauden, vuode, tai kymmenenkään vuoden kuluttua? Kaikki valinnat joutuu tekemään liian nuorena, jonka takia itsekin tein virheratkaisin ja menin lukioon, jonka lopettaminen sisimmässä satuttaa enemmän kuin todellisuudessa lohduttaa. Mitä jos en ikinä keksi mitä teen tai mitä jos vain mietin ja kaikki mahdollisuudet menevät ohitse?

Mielestäni 15-vuotias on liian lapsi tekemään päätöksen meneekö lukioon vai amikseen! Tuossa iässä ollaan keskellä murrosikää ja ajatukset vaihtuvat sekunninsadasosassa, ja huonosti mennyt peruskoulu musertaa monien haaveet päästä tiettyihin kouluihin. Peruskoulu pilasi ainakin minun itsetuntoni, jonka jälkeen olen vaan tuttunut epäonnistumaan liian useasti. Mistä saan voimaa nostaa pään ylös ja sanoa "pystyn tähän", koska se asenne on minusta muserrettu. Maailma on epäreilu, mutta niinkun aina sanotaan "kukaan ei ole täydellinen", mutta silti vaaditaan asioita, jotka eivät onnistu odotetulla tavalla tai ovat miltei mahdottomia savuttaa. Olet toisessa asiassa parempi kuin toisessa, ja vaikka kuinka harjoittelisit et välttämättä ikinä saavuta samaa tulosta harjoittelemassa asiassa kuin asiassa jonka osaat luonnostaa!
Omalla kohdallani voin verrata esimerkiksi ilmaisutaitoa ja englantia, joista toinen on taito- ja toinen lukuaine? Kummassa itse olet parempi? Olen aivan säkki englannissa, mutta ilmaisutaito tulee luonteenpiirteenä, mutta mihin tarvitsen tätä taitoa kun peruskoulusta haet pois päättötodistuksella, josta lasketaan todennäköisesti vaan keskiarvo. Näin minullekkin kävi! Taito ja taideaineet olivat 9, mutta kaikki muut 5-7.