Olen tykännyt kuvata paljon meidän 3.5-vuotiasta novascotiannoutajaa Cocoa, sillä se on helppo malli, jos palkkiona on ruokaa. Punaruskea turkki sopi hienosti syksyn lehtiin, joten en voinut vastustaa kiusausta...
Kuvat otettu Canon EOS 1100D
tiistai 6. lokakuuta 2015
Kuvallinen postaus
Sain vihdoin kaverini järkkärin (kiitos Ida!) käyttöön, sillä oma ei oikeen halua toimia.
Ensimmäinen jakso Samkessa
Niin se lukio vaan alkoi ja toi mukanaan paljon uusia kavereita, rankkoja koulupäiviä, epäonnistumisia, onnistumisia ja ennenkaikkea uuden vaiheen elämässä. Rankkaa koulusta on tehnyt läksyt, pitkät päivät, uusiin tiloihin ja asioihin totuttelua. Kuitenkin lukio on tuntunut mukavalta ja joka päivä on kavereita tukemassa ja kannustamassa opinnoissa eteenpäin.
Kesäkuun alussa olin todella yllättynyt siitä, että minut oltiin valittu viestintälinjalle. Viestintälinja oli ensimmäisenä vaihtoehtona ja olin niin varma etten pääse mihinkään. Keskiarvo kuitenkin oli vaan 6.9 (lukuaineet) 7.4 (koko todistus). Ja voin nyt myöntää, että olin laittamassa jo 10-luokalle hakemusta, sillä kaikki sanoi etten tuolla keskiarvolla pääse mihinkään.
Tottakai lähin lukio olisi ollut Kangasalan lukio, mutta halusin mahdollisimman kauas pois täältä keskeltä ei mitään. Kanglussa olisi ollut kaikki vanhat koulutilat (mitä yläkoulussa), samoja opettajia, kaikki samat naamat ja muutenkin pelkkä sana Kangasala sai haukkomaan henkeä.
Ensimmäinen jakso meni todella todella todella nopeasti, mitä en meinannut kyllä uskoa. Koeviikolla olin ihan "kassalla", kun en välillä tiennyt missä ja milloin piti olla. Lukenut en ollut yhtään, joten numerot oli sen mukasia, mutta onhan tässä viä aikaa panostaa (jos jaksaa...) Jakson alussa tunsin vain muutaman samalta luokalta, mutta nopeasti rupesi saamaan kavereita, eikä ikinä tuntunut siltä, että olisi koulussa yksin. Muutamalta muultakin luokalta sain muutaman uuden kaverin ja niitä tulee varmasti lisää, nyt varsinkin kuin 2-jakso vaihtui. Ihan alussa kävi mielessä, että vaihdan autolle tai raksalle, koska sieltä olisin varmasti päässyt läpi, mutta mieli muuttui kun pääsi vauhtiin.
Mutta enköhän määkin joskus 10-vuoden päästä sen valkolakin saa päähän ;)
Kesäkuun alussa olin todella yllättynyt siitä, että minut oltiin valittu viestintälinjalle. Viestintälinja oli ensimmäisenä vaihtoehtona ja olin niin varma etten pääse mihinkään. Keskiarvo kuitenkin oli vaan 6.9 (lukuaineet) 7.4 (koko todistus). Ja voin nyt myöntää, että olin laittamassa jo 10-luokalle hakemusta, sillä kaikki sanoi etten tuolla keskiarvolla pääse mihinkään.
Tottakai lähin lukio olisi ollut Kangasalan lukio, mutta halusin mahdollisimman kauas pois täältä keskeltä ei mitään. Kanglussa olisi ollut kaikki vanhat koulutilat (mitä yläkoulussa), samoja opettajia, kaikki samat naamat ja muutenkin pelkkä sana Kangasala sai haukkomaan henkeä.
Ensimmäinen jakso meni todella todella todella nopeasti, mitä en meinannut kyllä uskoa. Koeviikolla olin ihan "kassalla", kun en välillä tiennyt missä ja milloin piti olla. Lukenut en ollut yhtään, joten numerot oli sen mukasia, mutta onhan tässä viä aikaa panostaa (jos jaksaa...) Jakson alussa tunsin vain muutaman samalta luokalta, mutta nopeasti rupesi saamaan kavereita, eikä ikinä tuntunut siltä, että olisi koulussa yksin. Muutamalta muultakin luokalta sain muutaman uuden kaverin ja niitä tulee varmasti lisää, nyt varsinkin kuin 2-jakso vaihtui. Ihan alussa kävi mielessä, että vaihdan autolle tai raksalle, koska sieltä olisin varmasti päässyt läpi, mutta mieli muuttui kun pääsi vauhtiin.
Mutta enköhän määkin joskus 10-vuoden päästä sen valkolakin saa päähän ;)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)